LUKION psykologiantunneilta mieleen jäivät Ivan Pavlov ja hänen kuolaavat koiransa. Pavlov kilautti kelloa, ja tarjosi sen jälkeen koirilleen herkkupalan. Kohta hän huomasi, että koiran kielelle herahti vesi pelkästä kellon kilahduksesta, vaikka herkkuja ei vielä ollut tarjolla. Ilmiötä kutsutaan ehdollistumiseksi.
Aikamme ihminen näyttää hänkin ehdollistuneen erilaisille soittoäänille; häläreille, tykkäyksille ja tökkäyksille. Ne saavat hänet alituiseen hamuamaan kännykkäänsä. Suomalaisen sanotaankin viettävän puhelimellaan keskimäärin 3,5 tuntia päivässä. Facebookin johtajistoon aikoinaan lukeutunut Chamath Palihapitiya toteaa meidän käyttäytyvän juuri siten kuin sosiaalisen median suunnittelijat toivovat.
Tämän tietäen Palihapitiya – joka kertomansa mukaan on postannut Facebokiin kokonaista kaksi kertaa kuluneen seitsemän vuoden aikana – on haastatteluissa todennut, ettei hän antaisi omien lastensa käyttää sitä lainkaan.
PSEUDONAUTINNON KIRKKAAT KILAHDUKSET
Chamath Phalihapitiya kuului itse Facebookin kärkikaartiin aikana, jolloin sovellukseen lisättiin Tykkää-painike. Sitä olivat kehittämässä muun muassa Sean Parker ja Justin Rosenstein. Parker, joka itseasiassa rohkaisi Mark Zukkerbergia tekemään Facebookista bisneksen, tunnustaa tänään, että Tykkää-painike oli mitä oivallisin tapa houkutella sovelluksen käyttäjät viettämään mahdollisimman paljon aikaansa sovelluksen parissa. Parkerin mukaan tuo omainaisuus palveli juuti tuota päämäärää.
– Me loimme Tykkää-painikkeen, joka antaisi käyttäjille ”pienen dopamiinipiikin” ja saisi heidät lataamaan alustalle aina vain enemmän sisältöä, Parker kertoo.
Tykkää-painikkeen koukuttavuus perustuu sen helppokäyttöisyyteen. Siihen saakka kommentoiminen tapahtui Facebookissakin tylsästi kirjoittamalla. Nyt Tykkäys onnistuu hipaisulla, joka lähettää palkitsevan kilahduksen ja peukutuksen sitä odottavalle. Ja pelastaa hänen päivänsä.
Parkerin viittaus somen äärellä koettavaan dopamiinipiikkiin pitää yhtä sen kanssa, mitä käyttäytymistieteitä ja addiktioita tutkineet ovat kertoneet. He ovat tutkimuksillaan vahvistaneet hyvinvoinnillemme tärkeän välittäjäaineen dopamiinin merkityksen aivojemme palkitsemismekanismille ja riippuvuuksien syntymiselle.
Justin Rosenstein on kritiikissään Parkeriakin jyrkempi. Hän vertaa nuorison suosimaa Snapchat-sovellusta heroiiniin. Rosenstein, joka hänkin jätti peukalonjälkensä Facebookin Tykkää-painikkeeseen, kuvaa nykyään luomaansa ominaisuutta ”pseudo-nautinnon kirkkaiksi kilahduksiksi”.
DOPAMIINIVETOISET SOVELLUKSET
Dopamiinia on kutsuttu mielihyvän hormoniksi, vaikka toiset näkevät sen enemmänkin halun ja himon herättävänä hormonina. Dopamiini ei kuitenkaan anna meille tyydytystä siitä, mitä meillä jo on, vaan se aktivoi palkisemisjärjestelmämme pyrkimään aina parempaan, pidemmälle ja saamaan aina ”vielä vähän enemmän”.
Dopamiinin innoittamana ihmiskunta on kurkottanut yhä uusiin innovaatioihin ja saavutuksiin. Dopamiinin synkeä varjo sen sijaan häilyy jokaisen ostoskeskuksen aulassa, jossa vähätuloiset eläkeläiset syöttävät yhä uudelleen viimeiset euronsa raha-automaatin kyltymättömään nieluun. Dopamiini nimittäin koukuttaa ja houkuttaa pelaajaa uskomaan, että päävoitto odottaa ”aivan nurkan takana”, eli juuri seuraavalla pelikierroksella.
Rahapeliautomaattien tavoin myös monet älypuhelintemme pelisovelluksista on graafisesti suunniteltu koukuttaviksi. Vastikään (20.1.2023) mediat uutisoivat, että suomalaisesta peliyhtiöstä oli tarjottu maailmalla yli 700 miljoonaa euroa. Ainakin jotkut osaavat muuttaa rahaksi sen, että me käytämme aikaamme älylaitteilla pelimaailman lumoissa.
Pelisovelluksissa kimaltavat usein loisteliaat timantit, kultaiset kolikot tai vaikkapa herkulliset makeiset, kuten esimerkiksi Candy Crush Saga -pelissä. Candy Crush Saga on ladattu yli 3,4 miljardille eri älylaitteelle ja sillä on säännöllisiä käyttäjiä noin 273 miljoonaa. Heidän ajankäyttönsä on mahdollistanut sen, että vuonna 2021 Candy Crush Saga tuotti omistajilleen sievoiset 1,11 miljardia euroa.
————–
Pavlovin koirien lailla jäämme odottamaan
seuraavaa kilahdusta,vaikka meille heitetyt
makeiset ovatkin vain virtuaalisia.
————–
Candy Crush Saga on pelinä niin yksinkertainen, että alle kouluikäinen lapsi oppii helposti sen alkeet. Alussa tasolta toiselle pääseminen on helppoa, joten peli antaa pelaajalleen palkitsevan tunteen, kokemuksen onnistumisesta. Näiden kokemusten odotus on omiaan laukaisemaaan dopamiinipiikin, joka koukuttaa pelaajan yrittämään aina vain seuraavalle tasolle.
Aivojemme monimutkainen palkitsemismekanismi aktivoituu pelin välittämän palautteen kautta. Onnistuminen palkitaan sanoilla, musiikilla sekä vilkkuvin valoin ja värein. Peli hihkuu: ”Herkullista!” ja se vetoaa suoraan aivojemme palkisemisreseptoreihin. Pavlovin koirien lailla jäämme odottamaan seuraavaa kilahdusta, vaikka meille heitetyt makeiset ovatkin vain virtuaalisia.
ARJEN SIETÄMINEN
Tutkimukset kertovat, että 20 % amerikkalaisista 14–17 -vuotiaista nuorista vietti erilaisten näyttöjen äärellä yli seitsemän tuntia päivässä. Sama tutkimus todistaa, että ne nuoret, jotka viettävät päivittäin seitsemän tuntia tai enemmän näyttöruutujensa äärellä, kokevat yli kaksi kertaa todennäköisemmin masennusta tai ahdistusta kuin verrokkiryhmä, joka viettää älylaitteilla päivittäin korkeintaan yhden tunnin.
Tulos ei yllätä asiaa tutkineita, jotka tietävät, että dopamiinin toistuvaa erittymistä seuraa aina turhautuminen ja ärtymys. Tämän on kokenut jokainen ekaluokkalaisen vanhempi yrittäessään irrottaa lastaan kännykänruudulta.
Addiktioita tutkineet huomauttavat, että juuri tuo alakulo ja ärtyneisyys on omiaan koukuttamaan nuoren ja aikuisenkin palaamaan toistuvasti pelisovelluksen tai sosiaalisen median pariin. Erityisen vakavaksi asia muuttuu silloin, kun sosiaalinen media tai pelimaailma eristää käyttäjänsä ja kaappaa hänet tyystin virtuaalitodellisuuteen.
Addiktio tarkoittaa sen kaltaista tilannetta, jossa ihminen on valmis uhraamaan paljon aikaa ja vaivaa käyttääkseen jotain ainetta tai tehdäkseen jotain koukuttavaa; esimerkiksi selata somea tai pelata nettipokeria. Jos tämä ei onnistu, addiktoitunut alkaa ahdistua ja kärsii vieroitusoireista.
Nettimaailmassa aivojen palkitsemisjärjestelmä aktivoituu lähes valonnopeudella. Kipeästi kaivattu palaute on virtuaalitodellisuudessa vain klikkauksen päässä. Todellisen elämän vuorovaikutus ja aitojen ihmissuhteiden rakentaminen vaatii sen sijaan pitkäjänteisyyttä, ristiriitojen, sekä oman ja toisten keskeneräisyyden sietämistä.
————
Myös myös some- tai nettipeliriippuvainen
hakeutuu usein addiktionsa pariin
sammuttaakseen omat vaikeat tunteensa.
Se on turvallinen maailma, jonka hän kokee
hallitsevansa älylaitteen kautta.
———–
Addiktiot jaetaan usein karkeasti kahteen kategoriaan; puhutaan aineriippuvuudesta ja toiminnallisesta riippuvuudesta. Kun aineriippuvuus näyttäytyy erilaisten päihteiden ja nautintoaineiden liiallisena käyttönä, toiminnalliseksi riippuvuudeksi luetaan muun muassa peliriippuvuus, pornoriippuvuus ja nettiriippuvuus. Päihdeklinikan nettisivuilla puhutaan tarjotaan nykyään apua myös näihin toiminnallisiin riippuvuuksiin.
Päihderiippuvuudesta irti kamppailevat puhuvat usein ”arjen sietämisestä” haasteena, joka heidän olisi opittava kohtaamaan. Olipa kyse toiminnallisesta tai kemiallisesta riippuvuudesta, on addiktion mekanismi hyvin samankaltainen. Myös myös some- tai nettipeliriippuvainen hakeutuu usein addiktionsa pariin sammuttaakseen omat vaikeat tunteensa. Se on turvallinen maailma, jonka hän kokee hallitsevansa älylaitteen kautta.
HÄPEÄ ON ADDIKTION POLTTOAINE
Tutkijat ovat todenneet, että addiktion polttoaine on häpeä. Häpeä, jonka jotkut kuvittelevat ajavan ihmistä muutokseen, toimiikin päin vastoin karkottaen riippuvuudesta kärsivän yhä syvemmälle yksinäisyyteen, salailuun ja hakemaan lohtua riippuvuutensa kohteesta.
Dopamiinipiikkiä seuraa alakulo ja ärtyneisyys. Jos riippuvuutensa kanssa kipuileva on sisäisessä ristiriidassa arvojensa kanssa, masennus ja pettymys voi olla tavallistakin syvempi. Häpeä johtaa salailuun, valehteluun ja eristäytymiseen. Kun arvottomuuden ja syyllisyyden tunne vahvistuu, jää addiktoituneen ainoaksi lohduksi lopulta riippuvuuden kohde, joka uskollisen ystävän tavoin aktivoi palkitsemismekanismin ja tarjoaa edes hetkellisen helpotuksen ahdistukseen.
Osana addiktioon kuuluu ongelman vähättely ja kieltäminen. Oman riippuvuuskäyttäytymisen myöntäminen voi olla ylivoimaisen vaikeaa. Kun addiktio ulottaa lonkeronsa ihmisen seksuaalisuuteen, hänen persoonallisuutensa herkimmälle alueella, on riippuvuuden tunnustaminen entistäkin vaikeampaa. Tehy-lehti kertoo, että jo vuonna 2015 erästä pornosivustoa oli käytetty yli neljä miljardia tuntia eli yli 500 000 vuotta. Kyse ei siis enää ole mistään marginaali-ilmiöstä.
Parisuhteessa pornoriippuvuus nostaa pintaan raastavia tunteita. Petetyksi tullut kokee maailmansa murenevan, ja kiinni jäänyttä ahdistaa syyllisyys ja häpeä. Valitettavan usein se ajaa hänet pakenemaan yhä syvemmälle salailuun ja valehteluun, joka on omiaan rapauttamaan entisestään pariskunnan keskinäistä luottamusta ja yhteenkuuluvuuden kokemusta.
PALUU OMAAN ELÄMÄÄN
Meillä uskovaisilla on tapana kysyä ihmisiltä: ”Missä vietät iäisyytesi?” Meidän kristittyjen saattaisi olla hyvä kysyä välillä itseltämme: ”Missä kulutit tämän päiväsi?”
Ammattijärjestöt ovat valmiita viimeiseen saakka taistelemaan oikeudenmukaisten työaikojen ja työntekijöille maksettavien palkkojen puolesta. Vapaa-ajallamme me ihmiset olemme valmiit tekemään lähes ”täyttä työpäivää” sosiaalisessa mediassa mahdollistaaksemme niiden omistavien jättiyritysten miljardivoitot. Nettipelien maailmassa riippuvaiset ”urakoivat” tuntikausia kannustimenaan pelkät virtuaalikaramellit.
—————
Meillä uskovaisilla on tapana kysyä ihmisiltä:
”Missä vietät iäisyytesi?”
Meidän kristittyjen saattaisi olla
hyvä kysyä välillä itseltämme:
”Missä kulutit tämän päiväsi?”
—————
Laskeutuminen virtuaalimaailmasta omaan, todelliseen elämään tarkoittaa tosiasioiden tunnistamista ja tunnustamista. Se merkitsee todelliseen vuorovaikutukseen antautumista läheisten, meille oikeasti tärkeiden ihmisten kanssa, kiinnostumista heistä ja liittymistä heihin. Se tarkoittaa ajankäytön uudelleen arviointia, uskallusta kohdata puhumatta jääneet asiat. Se on arjen ja keskeneräisyyden sietämistä; todellisuutta, jossa rosoja ja ryppyjä ei silotella pois kuvankäsittelyohjelmalla. Se on enemmän kuin viikonlopun Facebook-paasto, jota sitäkin pitää selitellä ja pahoitella virtuaalikavereille (ymmärtävien peukutusten toivossa).
Kristittynä uskon, että elämämme syvin tarkoitus on olla läsnä ja tavattavissa omassa elämässämme tässä ja nyt. Jumala ei ole luonut eikä asettanut meitä virtuaalimaailmaan.
Heimo Enbuska
Lähteitä:
Ten arguments for deleting your social media accounts right now, Jaron Larnier, 2019, Random House
Constant craving: how digital media turned us all into dopamine addicts, The Quardian, 22.8.2021, Jamie Waters
’Our minds can be hijacked’: the tech insiders who fear a smartphone dystopia, The Quardian, 6.10.2017, Paul Lewis
Hyytiä , P 2018 , ’ Addiktion neurobiologia ’ , Duodecim , Vuosikerta. 134
